Kirjoittaja Tupen rapina » Ti Heinä 05, 2011 2:17
Jo tovin ehdin toivoa, että porukkamme olisi unohtanut vastustajien "homottelun", mutta viime torstaina virolaista maalivahtia painostettiin jälleen kerran tällä typeryydellä. Nyt toiveeni lepää siinä, että jokainen HK:n jäsen tämän tekstin luettuaan ymmärtää lopettaa homottelun. Sillä totta puhuakseni minua ei pahemmin kiinnosta kuulua homottelua harrastavaan ryhmään.
Minussa asuu pieni idealisti, joka uskoo jokaisen yksittäisen ihmisen vaikuttamismahdollisuuksiin. Käyn äänestämässä, en roskaa ja pidän ovea auki muille. Tiedän myös, että ihmisryhmän kollektiivinen ääni kantaa yksittäisen henkilön ääntä pidemmälle. Minussa asuu myös sellainen idealisti, jonka mielestä tämä maailma kuuluu kaikille sen ihmisille ja kaikki voivat elää maailmassamme sulassa sovussa.
Bill Shankly on sanonut, että jalkapallo on enemmän kuin elämän ja kuoleman kysymys. Sillä Shankly tarkoitti kai sitä, että jalkapallon pitäisi suoriutua reaalimaailmaa paremmin, heijastaa jonkin sortin universaalia elämänkatsomusta. Minun jalkapalloni on globaali, kansoja ja ihmisiä yhdistävä sekä kaikille avoin. Uskon, että suurin osa jalkapalloilevasta väestä jakaa tämän näkemyksen kanssani, mutta ne, jotka sattuvat olemaan ehdottoman eri mieltä, voivat aivan hyvin lopettaa lukemisen tähän.
Valitettavasti 2010-luvun jalkapallo ei täytä kaikkia toiveitani. Päivän jalkapallo ei ole kaikille avoin. Muun muassa Marcello Lippi ja Kroatian palloliiton puheenjohtaja Vlatko Markovic ovat sanoneet, etteivät he hyväksy homoseksuaaleja pelaajia joukkueisiinsa. Maailman tuhansista nykyisistä ja entisistä jalkapalloammattilaisista kaapista ulos tulleita on yhden käden sormilla laskettava määrä. Ehkä tunnetuin heistä, Justin Fashanu, kuoli oman käden kautta sen jälkeen kun häntä oli syytetty 17-vuotiaan pojan seksuaalisesta hyväksikäytöstä.
Jalkapallomaailma on täynnä niin syvälle juurtuneita asenteita ja ennakkoluuloja, että niiden muuttamiseen tarvitaan sukupolvien aika ja paljon työtä. Pukukopin homovitseille emme voi tässä ja nyt kauheasti mitään. Mutta sen sijaan omaan ulosantiimme voimme vaikuttaa enemmän kuin kukaan muu. Homottelu edistää ja auttaa ylläpitämään tätä nykyistä homofobiapalloa. Homottelemalla meidän ryhmämme edistää ja auttaa ylläpitämään homofobiapalloa. Sitä minä en ryhmältämme halua.
On jossain määrin todennäköistä, että Hongan joukkueessa on sitten HK:n perustamisen pelannut homo- tai biseksuaali pelaaja. Puhumattakaan tulevaisuudesta. Mitenköhän tämä pelaaja suhtautuu omien kannattajien homo-huutoihin? Ei varmasti ainakaan nosta rohkeutta tulla kaapista ulos. Hyvä jos osaan edes kuvitella, kuinka raskasta oman seksuaalisuutensa salailu on. Haluammeko tukea jokaista Hongan pelaajaa oikeasti vai pelkästään leikillä?
Entä 8-vuotias Hongan oma junnu, joka päädyssä seuraa niin ottelua kuin kannattajien toimintaa ihailevasti: Minkälaisen kuvan haluamme hänelle antaa jalkapallomaailmasta tai yhteiskuntamme arvoista? Haluammeko esimerkkeinä kasvattaa tulevaisuuden jalkapalloyhteisön homovastaiseksi?
Tai mietitään 23-vuotiasta Hongan entistä junnua, nykyistä kausikorttilaista, joka seuraa intohimoisesti B-katsomosta käsin Hongan otteita. Hänen tekisi kovasti mieli seisten, laulaen ja huutaen kannustaa Honkaa, muttei ole kuitenkaan halunnut liittyä kannattajakatsomoomme. Syy ei ole laulujen sanoitusten, tifojen puuttumisen, porukan keski-iän tai edes huonojen kaskujeni, vaan se, että hän tuntee olonsa epämukavaksi kun homottelemme vastustajia. Eikä kenenkään tarvitse välttämättä itse olla homoseksuaali, jotta voi kokea tapamme luotaantyöntäväksi.
Monet varmasti ovat tähän päivään asti huudelleet homoa, koska eivät ole osanneet nähdä siinä mitään pahaa; harva vastustajaa homoksi kutsuva tekee sitä tarkoituksenaan vihjata vastustajan olevan homoseksuaali. Sanalle on arkipuheessa käynyt niin kuin monille kirosanoille, se on hyvin pitkälti menettänyt alkuperäisen merkityksensä. Tällä verukkeella minäkin olen aikoinaan vastustajia homoiksi huutanut. On kuitenkin kyettävä näkemään asiat laajemmassa kontekstissa, kommunikaatio ei ole pelkkää viestien lähettämistä vaan myös niiden vastaanottamista. Sanojen voimaa ei kannata aliarvioida. Ei kukaan meistä huutele neekeriäkään katsomossa, vaikka tarkoitusperät olisivat kuinka hyvät.
Tällä hetkellä me yritämme ärsyttää ja häiritä vastustajia huutamalla homoa. Se liittää sanaan negatiivisen kaiun, mikä taas lukemattomin eri tavoin alistaa homoseksuaalien asemaa jalkapallomaailmassa. Ei enää koskaan, kiitos.
P.S. Emmekö muka keksi mitään fiksumpaa ja mielikuvituksellisempaa?